Matka on kohta puolessa valissa. RyanAir toi keskiviikkona turvallisesti ja aikataulun mukaan Bergamoon. Torstaiaamuna oli hyvaa aikaa tehda pikavisiitti Bergamoon ennen auton noutoa. Se saatiin. Tosin kun menimme noutamaan sita, vuokraamo oli kiinni. Kun soitimme vuokraamon ovessa onneksi olleeseen numeroon, ystavallinen neiti pyysi odottamaan ja hetken paasta meidat noudettiin jo lentokentan vuokrapisteeseen, josta saimme tuliteran Fiat Bravon allemme.
Sitten alkoi matka vuorten yli valimeren rannalle. Ylitys onnistui niin kauan hyvin, kun luultavasti teimme pienen pienen reitinvalintavirheen ja saimme havaita kuinka tie vai pieneni ja pieneni. Lopulta taytyi tunnustaa, etta nyt on otettava tekniikka avuksi. Ei muuta kuin valimeren koordinaatit TOMTOMiin ja eteenpain. Navigaattori luultavasti tunsi ne tietkin, jotka paikalliset ovat jo ajat sitten unohtaneet. Se ohjasi meidat lapi vuoristokylien pihapiirien valilla serpentiinipolkuja nousten valilla laskien. Ensin loppui keskikaistan osoittava viiva ja sitten asfaltti. Mutta suunta oli koko ajan ylospain. Lumirajakin tuli vastaan. Parhaimmillaan taisimme olla 1,5 km korkeudessa. Meinasi valilla insinooriltakin loppua usko tuohon insinoorien ihmeeseen. Turhaan. Yhta varmasti kuin aurinko oli jo tunteja sitten laskenut, me saavuimme valimeren rannalle Levannon kylaan ja kerkisimme viela ennen pizzerioiden sulkemista moneen kertaan paivan aikana uneksimallemme pizzalle viinilasin kera.
Ja tanaan matka jatkuu. Muutamia rannan kalliokylia olisi tarkoitus pongata. Sitten Pisan kaltava torni ja illaksi Firenzeen. Katsotaan keritaanko.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti